Kaupunginhallituksen 25.4. asialistalla oli ilahduttava, positiivinen päätös: Idea-haastekampanja kolmannen sektorin toimijoille oululaisen työllisyys- ja hyvinvointikumppanuuden kehittämiseksi. Yksittäinen päätös nousi positiivisena isojen linjapäätösten joukosta koskien ihmisten arkea ja elämän perustarvetta, työtä.

Oulu on lasten ja nuorten kaupunki, jonka menestyksen perusedellytys on työ ja elivoimaisuus. Perheiden hyvinvointi ja tavalliset arjen perustarpeet sekä tasapaino lähtevät siitä, että toimeentulo on turvattu. Toimeentulon niukkuus voi johtaa nuoren tulevaisuuden tai perheen selviytymisen vaikeuksiin, jopa henkisen jaksamisen äärirajoille.

Olen aloittanut uuden työtehtävän järjestökentässä, Lapsirikkaiden perheiden arjen tuen hankkeessa.
Pitkän virkamisetyön jälkeen olen monessa kohtaan ääneen ihmetellyt osaavien järjestöjen määrää kaupungissamme. Silmät ovat avautuneet käyttämättömälle voimavaralle. Olen ilahtunut järjestötoimijoiden perehtyneisyydestä ja tavasta pyyteettömästi toimia osaamisalueellaan. Kaupungin julkisten palveluiden ja järjestöjen yhteistyöhön tulisi ehdottomasti satsata enemmän.

Kuntalaisina olemme liiankin tottuneita ajattelemaan, että kaupunki julkisena toimijana järjestää kuntalaisten palvelut kattavasti. Kumppanuuteen rakentuva yhteistyö, muun muassa työllisyyttä ja ihmisten arkea tukevien hankkeiden yhteistyö, tuo ennaltaehkäisevän toiminnan ja matalan kynnyksen palvelut lähemmäksi toisiaan. Samalla asiantunteva tieto laajenee järjestöistä julkisen toimijan käyttöön hyödyttäen kuntalaisia.

Uskon siihen, että hyvällä järjestö- ja kuntayhteistyöllä voimme rakentaa inhimillisemmän toimintatavan perheiden arjen haasteiden ennaltaehkäisyssä. Järjestöjen innovatiivinen työskentelytapa on erittäin hyvä työllisyyden edistämiseen. Kumppanuuskeskus keräsi noin kuukausi sitten yli kuusisataa oululaista tutustumaan järjestötoimintaan. Tämä kertoo ihmisten aktiivisuudesta ja arjessa liikkuvasta voimavarasta.

Kirjoitan tätä kansallisena veteraanipäivänä ja valmistaudun juhlaan Ouluhallille. Käyn ajatuksissa evakkomatkan tehneiden äitini ja hänen edesmenneiden vanhempien luona. Suomi on rakennettu heidän ansiostaan inhimillisillä teoilla, välittämisellä, sitkeydellä ja uskolla parempaan Suomeen.
Sydämen sivistyksen ja tyytyväisyyden malli on jätetty meille perinnöksi huomaamaan hyvä ja kiitollisuuden aiheet ympärillämme. Niiden avulla nostamme heikoimmassakin asemassa olevan elämää inhimilliselle tasolle! Työ ja toimeentulo ovat yksi niistä tärkeimmistä!

Anne-Maria Takkula

Projektipäällikkö, Lapsirikas-hanke

Share This