Lapsirikas-hankkeen projektityöntekijät Anne-Maria Takkula ja Saana Savela ovat työstäneet Pohjois-Pohjanmaan Lape-kärkihankkeen toimeksiantona kyselyn alueen lapsiperheille ja lapsiperheiden kanssa työskenteleville. Kyselyn tulokset ja johtopäätökset esiteltiin 7.11.2018 Lape-hankkeen johtoryhmälle. Kyselyn tarkoituksena on ollut saada tietoa perheiden tarpeista ja toimijoiden kokemuksista tulevaa maakunnan valmistelua varten.

Kysely lapsiperheille toteutettiin 24.4.-14.5.2018. Lapsiperheiden kyselyyn vastasi yhteensä 2196 perhettä kaikista Pohjois-Pohjanmaan kunnista. Toimijoiden kysely toteutettiin 2.5-16.9.2018. Siihen vastasi 464 lapsiperhetoimijaa. Kunnat saavat oman aineistonsa Lape-toiminnan kautta. Aineisto antaa tärkeää tietoa, jota kunnat ja tulevan maakunnan valmistelijat voivat hyödyntää maakuntavalmistelussa.

Lapsirikas-hanke kiittää mahdollisuudesta osallistua tärkeään yhteistyöhön lapsiperheiden hyväksi!

Kyselyn anaalyysin voi tutustua oheisten liitetiedostojen kautta.

Analyysi, perheiden kyselystä

Analyysi ammattilaisten kyselystä

Kyselyiden yhteenvetona selvityksen tekijät toteavat seuraavaa :

Vastausten perusteella voimme todeta, että lastenhoitoapu ja kodinhoidollinen apu ovat niitä tukimuotoja, joita perheet eniten arkeensa kaipaavat. Kyselyalueella oli jonkin verran kuntakohtaisia eroja avun saannissa ja avun määrässä. Kaikissa Pohjois-Pohjanmaan kunnissa perheiden kokemukset lastenhoidon ja kodinhoidollisen avun riittävyydestä ja riittävästä pitkäaikaisuudesta olivat todella huonot. Avoimissa vastauksissa perheet toivat esille kokemuksia siitä, kuinka avun jatkuvuus on jäänyt perheen omalle vastuulle. Nämä perheet ovat palveluissa jo tavoitettu ja mielestämme olisi erittäin tärkeä turvata apu riittävän pitkäaikaisesti perheiden sujuvan arjen tueksi. Pohjois-Pohjanmaalla kunnat soveltavat sosiaalihuoltolakia keskenään hyvin eri tavalla ja näin ollen perheet ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Perheet kaipaavat arkeen lastenhoitoapua myös vanhempien oman ajan mahdollistumiseksi. Pohdimmekin, voisiko tähän tarpeeseen kolmas sektori ja seurakunnat vastata luontevimmin.
Varhaiskasvatuksesta perheillä oli todella positiivisia kokemuksia, samoin neuvolatyöstä. Nämä ovat palveluina universaaleja eivätkä edellytä tarvearviointeja. Olisiko aika siirtyä lastenhoitoavun tarjoamisessa kohti universaalia, kaikille mahdollistuvaa palvelua? Lapsen koti on aina ensisijainen kasvu- ja kehitysympäristö. Mielestämme tukea viemällä perheiden koteihin, voisimme parhaiten ennaltaehkäistä vahvemman avun myöhempää tarvetta.
Kyselyn vastauksissa huomiota herätti lapsiperheiden taloudellisen tuen tarve. Taloudellisen tuen ja ruoka-avun tarvetta oli paljon ja siihen oli pystytty huonosti vastaamaan. Yhden vanhemman perheissä taloudellisen tuen tarvetta oli useammin, kuin perheissä, joissa oli kaksi vanhempaa. Elämäntilanteiden muutokset yhden vanhemman perheissä saattavat usein esimerkiksi heikentää tukimuotoja ja vaikuttaa näin perheen arjen sujuvuuteen.
Kolmannen sektorin toimijoilla ja seurakunnalla on paljon tietoa, taitoa ja resursseja lapsiperheiden palveluissa. Kyselyn tulosten perusteella perheillä on todella vähän tietoa ja kokemusta näistä palveluista. Näkyvyyttä ja tiedottamista tulisi lisätä perheiden ja lapsiperhetoimijoiden tietoisuuteen.
Kevään ja kesän 2018 aikana on toteutettu myös lasten, nuorten ja perheiden parissa toimiville ammattilaisille kysely. Tässä kyselyssä tarkasteltiin toimijoiden kokemuksia lapsiperhepalveluista ja niiden riittävyydestä. Toimijoiden ja perheiden kokemukset olivat saman suuntaisia. Myös toimijat kokivat tärkeäksi, että perheiden sujuvan arjen tueksi olisi mahdollista saada matalan kynnyksen apua lastenhoitoon ja kodinhoidollisiin töihin. Myös toimijoiden tietoisuus kolmannen sektorin ja seurakunnan toiminnasta oli vähäistä.

Kyselyyn vastanneista toimijoista suurin osa oli koulun, oppilashuollon ja päivähoidon ammattilaisia, joka vastaa hyvin todellista suhdetta lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivien ammattilaisten sijoittumista työelämässä. Aineistosta käy hyvin ilmi, että vastaajien tietoisuus olemassa olevista tuen ja avun muodoista keskittyy pääsääntöisesti koulun ja oppilashuollon tarjoamiin tukitoimiin. Nämä ammattilaiset kohtaavat suurimman osan alueiden lapsista ja perheistä. Tämän vuoksi on huolestuttavaa, että tietoisuus alueen muista avun ja tuen muodoista on heikkoa. Tiedottamista ja yhteistyötä alueilla eri ammattiryhmien kesken tulisi lisätä, jotta perheitä osattaisiin ohjata tarvitsemiensa palveluiden piiriin.
Ammattilaisten esiin nostamat palveluiden kehittämisideat olivat hyvin samansuuntaisia perheiltä saatujen kokemusten kanssa. Ammattilaiset kokivat, että perheiden saama apu ja tuki ei täytä perheiden tämän hetkisiä tarpeita. Arjen apua perheiden sujuvan arjen tueksi toivottiin sekä perheiden että toimijoiden vastauksissa. Lastenhoitoon ja kodinhoidollisiin töihin toivottiin molemmissa kyselyissä lisää resursseja. Lasten harrastustoiminnan tukemisessa taloudellisella tuella nähtiin suuri rooli.
Yhteistyöhön liittyviä kehittämisideoita toimijoiden kyselyn aineistosta nousi paljon. Neuvolan ja varhaiskasvatuksen toimijat ovat kokeneet keskenään yhteistyön riittäväksi ja joustavaksi. Molemmista organisaatioista tuli paljon palautetta siitä, että sosiaalityön suuntaan tiedonkulku ja yhteistyö on riittämätöntä, eikä lasten ja perheiden tilanteista tule heille tarpeeksi tietoa, jotta arjessa voitaisiin tukea ja auttaa perheitä. Omana huomiona toteamme, että usein yhteistyöhön ja tiedonkulkuun liittyvissä tilanteissa vedotaan salassapitosäännöksiin. Kokemuksemme mukaan nämä vaitioloon liittyvät rajoitteet voitaisiin suuressa määrin ohittaa, mikäli lasten, nuorten ja perheiden asioissa pidettäisiin neuvonpitoja, sovittaisiin yhteisesti asioista ja jokainen toimija pysyisi hyvin ajan tasalla perheiden tilanteista. Tällöin tiedon siirtoja ammattilaisten kesken perheiden ohi ei tarvittaisi, vaan asioista voitaisiin sopia saman pöydän ääressä. Neuvonpidoilla voitaisiin myös varmistaa se, että perheiden kokonaistilanne tulisi huomioitua. Toimijat nostivat avoimissa vastauksissa esille huolen siitä, että asiakastilanteissa, joissa on useita toimijoita mukana, usein jää kokonaisvastuu ottamatta. Tällöin palvelut ovat pirstaleisia, eikä kokonaistilanne ole kenenkään

Share This