Synnyin isoon perheeseen. Meitä oli viisitoista lasta. Yhden heistä menetimme nuorena.
Itselläni on neljätoista lasta. Täti olen kuudellekymmenelle. Nyt saan nauttia kahdelle lapselle mummuna olemisesta.
Kasvuni tähän elämään on opettanut aika ja ikä. Kun katsoin äitiäni lapsuudessa, ajattelin kun katsoin niitä limppu ja rieskaläjiä äitini leipoessa, etten koskaan voi jaksaa samaa. Saappaat näyttivät suurilta ja ne olivat ahkerat kävelemään. Eihän siihen voi kyetä, saatikka olla äiti samalla.
Muistan vauvat kuinka ne aina toivat rauhan ja rakkauden kotiin. Isä laittoi meidät siivoamaan äidille kodin puhtaaksi. Vieläkin muistan eteisen seinät, kuinka kuurasin niitä. Ja kuinka tärkeää oli saada äidille juhlakakku pöydälle. Ja neljänneksi vanhimpana sain sen kokea sen monta kertaa. Olin onnekas, vaikkakin joskus se oli häpeääkin aiheuttava asia että meillä oli Laivaniemen isoin perhe. Olimme vilkkaita, mölyäviä mutta elämän kepeydestä saimme nauttia.
Torniossa oli muitakin isoja perheitä. Meillä kävi ja me kävimme saunomassa isoilla lösseillä muissa isoissa perheissä. Voi sitä höyryn määrää mutta se vapaus mitä saimme siinä nauttia oli ihanaa.
Eräässä perheessä saunakylässä, perheen äiti leikkasi meidän hiukset ajoittain. Sitä kaipaa tähänkin aikaan. Kepeyttä olla vapaasti toisten perheiden kanssa. Iloa ja elämän sujuvuutta.
Yhdessä perheessä isä oli tehnyt ison mäenlaskupaikan. Ylämäestä kourua pitkin vauhdilla kiidimme porukalla mäkeä alas, mitä lapsuuden riemua. Näistä hetkistä kiitän vanhempiani kiitollisuudella. Ne antoivat arjen keskelle paljon, niin paljon ettei sitä edes mitata sanoilla.
Meillä arjessa kävivät kodinhoitajat. Kun koulusta tuli kotiin ,autosta näki kuka meillä oli. Kodinhoitajat olivat meille ylimääräisiä äitejä.
Eräs vuokko kodinhoitaja❤️ oli minun lemmikki. Vuokko teki meille blinejä ja nauraa kätkätti.  Hänen kopisevat kenkänsä kävelivät ja kävelivät. Kädet tekivät ja suu suhisten kertoili meille milloin mitäkin juttuja. Ihanaa se oli!
Nuorena minulla tuli kokeileva nuoruuden aika. Siitä kokeilusta sain lahjaksi lapsen yksin. Mutten ollut yksin. Minulla oli oma perhe tukena. Ei se helppoa ollut, mutta sen vanhempieni elämän viisauden vuoksi Minua ei jätetty vaan sain olla lapseni kanssa yhtä rakastettu kuin ennenkin . Lapset on Jumalan lahjaa, myös nämä lapset.
Tähän elämäni kohtaan kodinhoitaja Vuokon tuki oli mieltä lämmittävää, kun järjesteltiin Villen kastejuhla. Vuokko toi minulle, aikuiselle jo kastejuhlaan kynttilänjalat. Hän kantoi lastani ja kertoi kuinka meistä vieraista, olikin tullut hänelle kuin perheenjäseniä ja hän meille. Nyt saa tänäkin aikana perheille näitä kodinhoitajia, lapsirikashankkeen ansiosta. He ovat vanhempien ja lasten tuki monessa elämänpolun kasvussa.
Nyt kun olen ollut lapsirikashankkeen kokemustukihenkilönä ja kenttätyössäkin, on vahva toivo siitä että perheet ja lapset saavat samoja asioita osakseen. Kevennystä  ja sujuvaa arkea.
Pyytäkää rohkeasti apua sieltä, pienetkin asiat huomioidaan ja avun tarpeelle ei ole mittaria.
Ihanaa ja kepeää arkea perheisiin! Me kaikki olemme sen arvoisia, mihinkään ajalliseen vertaamatta.

Johanna

Share This