Silmät  mitä säihkyvimmät timantit ja kasvot kuin leveästi hymyilevä aurinko. Sellaisia ovat lapset, sellaisina me heidät haluamme nähdäkin, aivan jokaisen. On kyyneleitä ja surusilmiäkin, joskus on vaikeaa. Sitten paistaa taas aurinko.

 

Lapset ansaitsevat aina parasta, niin hyvää, kun niille voi vain antaa. Syliä, rakkautta, turvaa ja kaikkea muuta kaunista. Heidän tarvitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi uudelleen ja uudelleen, vuosia ja vuosia. Aivan loputtomiin. Niin he sitten pärjäävät maailmalla rakkaudentäyteisen lapsuutensa voimin. Jos elämä kohtelee kaltoin, lapsi ei mene rikki, koska hänellä on mistä ammentaa.

 

Miten lumoavaa on seurata pientä ihmisenalkua. Hänelle kaikki pienimmätkin asiat ovat suuria ja ihmeellisiä seikkailuja. Hän innostuu ja iloitsee ja nauraa ääneen tai itkee krokotiilin kyyneleitä. Hänen olemuksensa ja katseensa  pulppuavat aitoutta, oli hän millä mielellä tahansa. Hän on valmis yhteyteen toisen kanssa tai laittaa oven kiinni nenän edestä, jos sille tuntuu. Hän kysyy aikuisen suurista korvista, jos ne häntä ihmetyttävät tai pyytää jouluksi kotiinsa. Aina täysillä läsnä siinä mille tuntuu. Kun haluaa huomiota huomionkin päälle, näyttää  pipiä, jota ei oikeasti olekaan, mutta tulee vielä enemmän nähdyksi. Hän luottaa, kun tuntee, että aikuinen välittää.

 

Miten aikuinen pysyy tässä kelkassa mukana? Kyllä hänen voimansa ehtyvät, välillä, enemmän tai vähemmän. Kuitenkin, jos antaa kaikkensa lapselle, rakkaus ikään kuin moninkertaistuu ja hän huomaa kuinka yhtäkkiä onkin taas voimaa. Hyvän antaminen lisää hyvää.

 

Lapsen läsnäolo ja aitous. Jos aikuinen kykenisi murto-osaankaan lapsen maailmasta. Olisi vain tämä hetki, tässä ja juuri nyt. Näkisi pienen kärpäsen kuin lapsi, eikä laskupinoja ja tekemättömiä töitä. Leikkisi ja nauttisi, heittäytyisi. Aivan täysillä! Laulaisi, kun laulattaa, itkisi, kun itkettää. Ei häpeäisi ja selittelisi tekemisiään. Eläisi koko ajan kuin lapsi ja nauttisi milloin ensilumesta ja joulupukista tai kesän tulosta.

 

Voi kaikki kullannuput, muruset, mitä olettekaan. Säilyttäkää se kaikki ihana, mitä teissä on. Kun aikuistutte, pitäkää kaikki tuo aarre sisällänne.

 

 

Pohdiskeli

Marjut

Kirjoittaja on ollut mukana Lapsirikas-toiminnan kehittämistyössä

Share This