Äiti saa pyytää apua

Pyydä apua jo ennen kuin olet jaksamisesi äärirajoilla, kannustaa Lapsirikas-hankkeesta apua saanut

Oulunsalossa kymmenen vuotta naapureina asuneet Mervi Soukka ja Kati Mikkonen ovat viime syksystä lähtien tavanneet toisiaan uudenlaisissa rooleissa: Mervi auttajana, Kati avun saajana.
Kati kaipasi tukea lapsiperheen arkeen ja Mervi Lapsirikas-hankeen vapaaehtoistyöntekijänä on sitä perheeseen tuonut.
– Mietin aluksi, kehtaanko pyytää apua. Sitten päättelin, että ellen huolehdi jaksamisestani, väsymykseni heijastuu pian lapsiin, Kati sanoo.
Kumpikin tunnistaa itsessään suomalaisille niin tyypillistä itsekseen pärjäämisen pakkoa.
– Apua kannattaa kuitenkin pyytää ennen kuin on aivan jaksamisen äärirajoilla, Kati tietää.
Lapsiperheen vanhempi voi olla kovilla monesta syystä.
Omat haasteensa syntyy esimerkiksi siitä, kun perheessä on kovin monenikäisiä lapsia. Mikkosen kuudesta lapsesta vanhin on 13-vuotias, nuorin täyttää pian 3 vuotta.
– Tunnen usein riittämättömyyttä, kun koetan vastata eri-ikäisten lasten erilaisiin tarpeisiin, Kati sanoo.
Mervi puolestaan tunnustaa kaipaavansa toisinaan rauhaa ja hiljaisuutta.
– Toisinaan en meinaa kestää sitä menoa ja melskettä, kun nuorimmaiset menevät sählymailojen kanssa nurkasta nurkkaan.

Äiti tuntee
toisen äidin tilanteen

Mervi suurperheen äitinä hyödyntää omia kokemuksiaan auttaessaan toisia äitejä.
– Omasta kokemuksesta tiedän, mitkä asiat siellä takaraivossa voivat ahdistaa, Mervi hymyilee.
– Äitien ei tarvitse miettiä, mitä minä heidän elämäntilanteestaan ajattelen – olen itse käynyt läpi ihan samat asiat.
– Lapsirikas-hankkeessa perheitä ei muutenkaan arvioida. Auttaja tulee yhteyttä ottaneeseen perheeseen ja kysyy miten voi olla avuksi, Mervi Soukka sanoo.
Yhteisöpedagogiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa opiskeleva Mervi on Lapsirikas-hankkeessa työharjoittelussa.
Hän auttaa perheitä 3–4 päivänä viikossa. Saman perheen kanssa tavataan 2–3 viikon välein, yleensä pari–kolme tuntia kerrallaan.
Apu räätälöidään aina kulloisenkin perheen tarpeiden mukaiseksi.
Tukea voi kaivata esimerkiksi vanhempi, jonka puoliso ei työnsä vuoksi pysty juuri olemaan läsnä perheen arjessa. Tai vanhempi, joka ei pääse käymään paljon missään yksinään.
– Saatan olla esimerkiksi muiden lasten kaverina, kun äiti käyttää yhtä lapsista lääkärissä. Tai jos äiti odottaa vauvaa, hän pääsee neuvolakäynnille itsekseen kun minä jään lasten kanssa.
Lapsirikas-hankkeessa on yllätytty iloisesti havainnosta, että myös muutamat miehet ovat ottaneet yhteyttä ja pyytäneet apua puolisolleen.

Omat menot ovat
tärkeitä henkireikiä

Kati Mikkonen ja Mervi Soukka harmittelevat, että enää ei kyläillä.
– Sosiaaliseen kanssakäymiseen ei tahdo jäädä aikaa, kun kaikki energia menee oman perheen arjen pyörittämiseen. Ihmiset elävät aika lailla omissa lokeroissaan.
– Olemme itsekin nauraneet epäuskoisina, että mekin saamme käytyä toistemme luona vasta nyt kun toinen on Lapsirikas-hankkeessa työntekijänä ja toinen asiakkaana!
Yhteisöllisyyden kokemusta Kati ja Mervi hakevat muun muassa joka toinen viikko kokoontuvasta rauhanyhdistyksen perhekerhosta. Tärkeä henkireikä molemmille on myös kuoroharrastus.
– Kotiäidit tarvitsevat omaa aikaa siinä missä muutkin, Mervi huomauttaa.
Tämän huomaavat jo lapsetkin, Kati on havainnut.
– On ihana toisinaan ihan rauhassa yksikseen vaikka lenkillä. Yksi lapsistakin kerran totesi, että äiti, aina kun tuut illalla harrastuksesta kotiin, oot paljon paremmalla tuulella.

MINNA KOLISTAJA

Äidin pitää huolehtia
jaksamisestaan ja pyytää
ajoissa apua, tietää
oulunsalolainen Kati Mikkonen.

Share This